Tukkilaiset.fi on tukkilaisperinteestä kertova infosivusto. Sivustolta löydät tietoa niin tukkilaisperinteen historiasta kuin nykyisestäkin toiminnasta.

Pentti Kniivilä

Ei tuurilla, vaan taidolla

Pentti Kniivilä syntyi Evijärvellä 18.11.1932 ja kuoli 9.7.1995 Kuusankoskella

   P Kniivila 1

Pentti Kniivilä oli pienestä pitäen mukana uitossa. Pentin äiti Elli Kniivilä oli sodan aikana Pukkilan siltavahtina ja sodan jälkeen tehtävän hoito siirtyi mm. Oskari ja Pentti Kniivilälle. Pukkilan Silta sijaitsi vain noin sadan metrin päässä Pentin kotitalosta, taloa kutsuttiinkin sillanpääksi. Tuohon aikaa kaikki tekivät sitä työtä mihinkä pystyivät.

Peräsaaren Lauri kertoi, että hänen ja Pentin kanssa leikkivät ja varttuivat myös lähimpien naapureiden pojanviikarit eli Kupilan Urho, Hanhikosken Onni ja Koskimäen Aleksi. Lauri kertoi, että kaiken kesää uitiin joessa puiden joukossa ja välillä sukelleltiin sekä kilpailtiin vedessä. Paimenessakin ollessa kavereita kerääntyi yhteen, metsälaidun kun oli hyvän savipohjaisen jokirannan vieressä. Yhtenä kilpailuna olikin se, että kuinka monta kertaa kerkeää päivän aikana uimaan? Heti sai mennä uudestaan, kun hampaat lakkasivat kalisemasta. Joen yli jos piti päästä, niin kopukalla sidottiin pari puuta lautaksi ja sillä päästiin sestomalla yli, vaikkakin kotiväki oli ehdottomasti moisen urheilun kieltänyt. Laurin mukaan Pentti kehittyi tässä taitavaksi ja kun oli uittotyössä mukana, niin taidoista oli hyötyä. Yleisurheiluakin harrastettiin kolmiotteluna tien varressa aina silloin tällöin ja myös se oli varmasti Pentille hyvänä pohjana kilpailuissa.

Onni Hanhikoski ja Aleksi Koskimäki innostuivat myös tukkilaiskilpailusta ja kilpailivatkin sen verran että historiasta löytyy jonkin verran kilpailuja joissa heidän nimensä tuloksissa on, mutta kun Onni hukkui Kyröjoen tukkilaiskisoissa Hiirikoskeen 6.5.1962, niin myös Aleksi Koskimäki lopetti kilpailemisen.

P Kniivila 2

Joskus -90 luvun alkupuolelta muistan yhden Pentin kertoman jutun, Pentti oli armeijassa Kuopiossa ja sieltä lähti pari miestä Ruotsiin tukkilaiskilpailuihin. Tiesihän sen miten siellä kilpailuissa kävi, komea ja suuri pytty oli kotiin tuotavana. Kotiin ei tietenkään päästy, lomaa oli vain kilpailun ajan. Paluu takasin armeijan harmaisiin, mutta voittoa piti juhlia ja hieman kirkasta ostettiin. Kun kasarmille ja omaan tupaan oli päästy, esiteltiin pyttyä muille! Pullo korkattiin ja kaadettiin pyttyyn. Alikersantti oli kuullut tuvasta ylimääräistä meteliä ja hälinää, avasi oven ja näki Kniivilän pytty kädessä. Ilmeisesti näky vakuutti ja alikersantti myös kunnioitti voittaa sen verran, että sulki vain oven, eikä sanonut juhlijoille mitään. (Ville Kultalahden muistelemana)

Armeissa Pentti ylentyi alikersantiksi ja joutui palvelemaan 11 kuukautta. Ilmeisesti muutamalle iltalomalle armeija-aikanakin pääsi, kun palvelusaika oli suoritettu, niin kotiin tuotavina oli kohtalaisen nuori miniä ehdokas. Anja ja Pentti vihittiinkin vain pari päivää sen jälkeen, kun Anja oli täyttänyt 17 vuotta. Lapsia heille syntyi kaikkiaan neljä.

Tukkilaiskisojen valtakunnanmestari Kniivilä voitti 1950- ja 1960-luvuilla monta merkittävää mestaruutta ympäri Suomea. Siihen aikaan metsätyöt tehtiin ihmistyönä ja uitto oli kovien miesten työtä. Tukkilaiskisat olivat suosittuja ja arvostettuja kisoja ja niitä järjestettiin usein kesäjuhlien yhteydessä. Yhden kisan osalta Tapio Kujala kertoi, että hän sattui kuuntelemaan sitä radiosta. Ja sieltä kajahti Evijärveläisen radiotoimittaja Aleksi Kultalahden viralliselta kuulostava selostus ” Kilpailualueelle saapui juuri postiauto ja valtion postiauton ovesta astuu pihalle, valtakunnanmestari Pentti Kniivilä!”

P Kniivila 3

Edesmenneen Evijärveläisen Kniivilän lapset päättivät isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1995 lahjoittaa isänsä palkintokokoelman säilytettäväksi Evijärvi-seuralle.

Palkintopokaaleista, -mitaleista ja -lusikoista löytyy niin yleismestaruuksia, tukkilaisvalaa kuin koskenlaskua, on puomillajuoksua, rullausta ja sestomista. Nämä ovat nykyajan nuorelle varsin tuntemattomia lajeja, mutta vanhempi polvi varmasti tietää, millaista taitoa tukkilasikisat ovat vaatineet. Palkintokaappi löytyy Evijärven kunnantalolta ja on siellä varsin näyttävällä paikalla.

Evijärvi-seuralle lahjoitettuun kokoelmaan kuuluu myös kymmenkunta palkintokelloa. Esimerkiksi ykköspalkinto Heinävedeltä vuodelta 1954. Kello on jo lakannut mittaamasta ajan kulkua. Sama ajan virta on kuluttanut loppuun hiekan myös mestarin tiimalasista.    

 P Kniivilä katiskalla

Kun taito on hyppysissä voi kotirannasta sestoa tukilla vaikka käymään katiskalla...

...tai kilpailla sätkä suussa vuonna 1962 Vähänkyrön Hiirikoskella tukkilaiskilpailussa....

...tai videon kohdasta 2.08 temppuilla tukilla, sekä yrittää tukkilaisen valaa Vähänkyrön Hiirikoskella tukkilaiskilpailussa.

 

Uittoa Välijoessa Evijärvellä vuonna 1961. Kuvaaja E.K. Kentala, Evijärvi. Välijoki laskee Lappajärvestä Evijärveen ja Ähtävänjoki jatkaa kohti Pietarsaarta ja merta. Välijoessa oli Hanhikoski ja Pukkilankoski Kniivilän harjoittelupaikkoina uittojen aikana, siihen saakka kunnes se Hanhikoski valjastettiin sähköntuontantoon vuonna 1969.